Puutteet lasten kyvyssä säädellä impulssejaan eivät välttämättä aiheuta esimerkiksi ylivilkkautta tai käytösongelmia. Käytösongelmat voivat sen sijaan haitata impulssien hallinnan kehitystä.
Monien psykiatristen ongelmien taustalla on ajateltu olevan muun muassa inhibitiokyvyn heikkouksia. Inhibitiokyvyllä tarkoitetaan kykyä keskeyttää tai estää ajatuksien tai toimintojen eteneminen ei-toivottuun suuntaan. Tämä periytyvästi määräytyvä impulssien säätelyyn littyvä ominaisuus on osa toiminnanohjausta.
Seurantaan perustuvaa tutkimustietoa väitteen tueksi on lasten osalta kuitenkin ollut vähän.
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Katri Maasalo selvitti lapsen inhibitiokyvyn yhteyttä psyykkisiin oireisiin. Ulospäinsuuntautuneita oireita ovat esimerkiksi ylivilkkaus, uhmakkuus ja raivokohtaukset. Sisäänpäin suuntautuneita oireita taas esimerkiksi masentunut mieliala, ahdistus tai vetäytyminen.
Artikkeli julkaistiin Development and Psychopathology -tiedelehdessä ja se on osa Maasalon 25. syyskuuta tarkastettavaa väitöskirjaa lasten tunne-elämän oireista.
”Pyrin väitöskirjassani hahmottamaan mielialaoireiden varhaista tunnistamista, silloin kun psykiatriset häiriöt eivät välttämättä ole vielä tarkoin määriteltävissä”, Katri Maasalo HUS lastenpsykiatriasta kertoo.
Ulospäin suuntautuvat oireet voivat haitata inhibitiokyvyn kehitystä
Tutkimuksessa ei löydetty vahvistusta oletukselle, että 7–9-vuotiaiden inhibitiokyvyn heikkous aiheuttaisi psyykkisiä oireita lapsille. Sen sijaan havaittiin, että inhibitiokyvyn puutteet ja psyykkiset oireet ovat yhteydessä toisiinsa pysyvämpinä ominaisuuksina.
”Nämä kaksi ominaisuutta kulkevat käsi kädessä siten, että niillä, jolla on puutteita inhibitiokyvyssä, on enemmän ulospäin ja sisäänpäin suuntautuneita psyykkisiä oireita, mutta ei siten, että oireet vaikuttaisivat olevan seurausta inhibitiokyvyn puutteista”, Katri Maasalo sanoo.
Tutkimus tuki oletusta, että ulospäin suuntautuneet oireet, kuten ylivilkkaus, uhmakkuus ja raivokohtaukset, saattavat haitata impulssien säätelykyvyn normaalia kehitystä. Nämä lapset saattavat tulla jätetyiksi pois leikeistä, peleistä tai muista toimista, jotka edistäisivät inhibitiokyvyn kehittymistä.
Maasalo suosittelee, että ylivilkkaita tai käytösoireisia lapsia tuetaan ja autetaan osallistumaan yhteiseen tekemiseen muiden lasten kanssa.
Tutkimuksessa ei havaittu tyttöjen ja poikien välillä merkitseviä eroja.
Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin, edeltävätkö inhibitiokyvyn heikkoudet psyykkisiä oireita yksilötasolla tai päinvastoin. Lisäksi selvitettiin onko inhibitiokyvyllä ja psyykkisillä oireilla piirretasolla yhteyttä.
Mukana oli 2 874 iältään 7–9-vuotiasta lasta sekä 1 853 vanhempaa. Lapset tekivät inhibitiokykyä mittaavan tietokonetehtävän luokassaan tietokoneella. Vanhemmat vastasivat oireita kartoittavaan kyselylomakkeeseen sähköpostitse tai postitse.
Yhteyksiä tutkittiin vielä verrattain vähän käytetyn tilastollisen menetelmän, random intercepts cross-lagged panel modelin, avulla. Menetelmällä pystytään erottamaan yksilötason yhteydet joukkotasolla esiintyvistä yhteyksistä ja siten arvioimaan tutkittujen ilmiöiden syy-seuraussuhteita.
Tutkimuksessa hyödynnettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen aineistoa, joka on kerätty osana lasten mielenterveyden sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen tukemiseksi kehitetyn Yhteispeli-menetelmän vaikuttavuustutkimusta.
HUSin Lastentautien tutkimuskeskuksen tiedeyhteisö tuottaa vuosittain lähes kolmesataa vertaisarvioitua tiedeartikkelia ja toistakymmentä väitöskirjaa. Tiedeyhteisöön kuuluu yli 30 tutkimusryhmää kaikilta lastenlääketieteen aloilta. Tutkijoille myönnetään vuosittain tutkimuslupia yli 70 tutkimukseen. www.lastentautientutkimuskeskus.fi
